31.5. kreisii

Moro! Mun pitäis siivota edelleenkin. Antakaa mulle vuoden paska siivooja palkinto, sen ansaitsen. Huomasin nyt justiinsa että mun kädessä on tommonen jälki, tommonen että ihankun olisin piikittänyt itseäni! Ton pienen pistejäljen toisella puolella sitä ympäröi kaarijälki... Jännittävää!!

Tässä esimakua huomisen lookista ;)

Ostin äsken uuden huulitussin, ne on tosi kivoja. Mun mielestä kaikenlaiset tussit on kivoja laitetaan niitä huuliin tai ei! Koulussa otsikoitten värittely ja piirtely tusseilla on mukavaa ja rentouttavaa. Laitan sitä uutta huulitussia mun uuden Kikosta ostetun tummanpuhuvan huulipunan alle. Siinä huulipunassa on hieman metallinhohtoa. Se on raisu. Mun juhlamekko on niin lälly ja casual, niin toi puna tuo sellaista räväkkää meininkiä enkä oo ehkä niin lälly? Kengät on ne vanhat Lontoosta ostetut balleriinat mitkä rimmaa täydellisesti lakin kanssa, kiiltävää"nahkaa" ja mustaa samettia, juuri kuten yo-lakissa! Kengät ei oo korkkarit. Mä en pilaa mun päiviä pukeutumalla tyhmiin vaatteisiin. Korkokengät aiheuttaa vaan päänvaivaa ja kipeitä jalkoja. (No en ees oikeesti tiiä ku en oo ikinä käyttäny kunnolla) Huomenna on stressivapaa päivä, onnellinen ja ikimuistoinen juhlapäivä.

Tätini soitti juuri ja toi kukkalähetyksen. <3 Luonnon kukat on 1000 kertaa ihanempia kun jotkut tyhmät tummanpunaiset ruusut. Saan varmaan huomenna 1000 ruusua. No ei se mitään, on ne oikeesti nättejä ja tykkään niistä. Ruusut on vaan mulle liian mainstreamii. No ei vaan, on ne kivoja, mutta jos täytyisi tehdä lista lempi kukista, ruusut ei välttämättä olis ainakaan top5.

Tädit on tosi ihania. Mulla on 3 parasta tätiä. Ja enot on myös ihania. Ainiin on mulla neljäskin täti ja hänkin on oikein ihana. Kaikki sukulaiset on ihania. Ja huomenna ne tulee meille! <3 En malta oottaa! <3

Tässä oli tämmönen kuvapläjäys kun siellä jo toivottiinkin niitä kuvia, että sitten postaus ois mega best kun kuvat tulee kehiin. ;)

<3terveisin huomenna ylioppilas-Sini, tänään Retu-Sini<3

Oon tosi haaveileva, vähänkun Hay Lin Witchistä, sehän oli semmonen

Joka päivä huomaan itteni jumittamassa johonkin tyhjyyteen tai seinään ja mietin asioita, yleensä haaveilen tulevaisuudesta. 

Tällä hetkellä asioita mitä mietin ja haaveilen:

-Au pair vuosi Uudessa Seelannissa, jos sieltä ei perhe nappaa niin toivon että Australiasta nappais! Siellä mulla olis muutama uusi ystävä ketkä löytäisin ehkäpä muista aupaireista ja ihanat lapset keitten kanssa saan leikkiä nukeilla ja kotia ja prinsessaa ja jos ne on poikia niin sitten vaikka lentokoneilla huristella. :) Voi että, mä haluun sitä niin hitsin paljon! Sitten voisin iltaisin päivällistää koko perheen kanssa ja jutella mukavia ja tuntea oloni kotoisaksi siellä. Sitten me voitais matkustaa niille vaellusmestoille kavereitten kanssa. 

-Oma asunto ja elämä Helsingissä, missä koti olis tietenkin leveäikkunalautainen, parkettilattia ja tosi ihana vaan. Sitten voisin mennä läheiseen kauppaan ja ostaa sieltä elintarvikkeita, kuten kanaa ja riisiä ja maitoa. Sitten voisin mennä hyvillä julkisen liikenteen kulkuyhteyksillä joka paikkaan. 

-Tohon Helsinki haaveeseen liittyen mieluisasta opiskelupaikasta ja iloisesta hupaistasta opiskeluelämästä haaveilen myös. Tosi kiva olis se yhteiskuntapolitiikka siellä valtsikassa. Ens vuonna koitan tosissaan! Ja pääsen sisään. Ehkä...! Taaai sitten joku ympäristönsuojeluala hommeli voisi myös olla ihan kivaa. No toivon ja haaveeni olisi löytää pian se semmoinen suuri palava tätä minä haluan opiskella himo, aika läheltä liippaa jo ton yhteiskuntapolitiikan kanssa, vaikka enhän mä oikeesti tiedä onks se ees kivaa. Pääsykoekirja ainakin on!

-Roadtrip. Suomessa, autolla Lappiin, Norjaan, rannikolle, suomenruotsi kyläsiin..mitä pitempi aika, sitä parempi. Sitten me nukuttais teltoissa ja käytäis joittenkin pikkukylien kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa. Aurinko paistais ja musiikki sois. Suihkuun mentäis uimahalliin ja siellä vois tehdä myös uintia ja kuperkeikkoja ja hyppiä. Sitten me tehtäis nuotiossa ruokaa ja ehkä joskus käytäis vaan hesessä. Jos tää ei tänä kesänä toteudu niin ens kesänä sitten.. 

Noi on nyt ihan ehdottomat ollut tässä viime aikoina, tällä hetkellä en saa aupairiutta mielestäni millään. Pääsykokeisiin lukeminen menee miettimällä miks mä ees yritän lukea kun haluun maailmalle ja samalla avaan koneen ja selaan aupairworldia. Kai mun täytyy vaan myöntää tappio, en pääse yliopistoon heti. Mutta mä uskon kovin vahvasti, että se tarkoitus on juuri niin. Vähänkun mun oli tarkotus lukea sitä matikkaa vaikka en ikinä kunnolla tykännyt siitä. Sit vaan tuli ihan käsittämätön olo eikä huvittanut lukee mitään muuta kun matikkaa. Ja se kannatti se olo..hehhheeeee.... 

Hahaa unohin yhen haaveen vielä listalta ja laitampa vielä muutaman lyhyemmän sivumaininnankin:

-Kiva poikaystävä. Mutta sen pitää olla kiva, viisas, mukava, samalla aaltopituudella, kiva tyyli ja plaaplaaplaa ja se ei sovi mun toimenkuvaan nyt. Joten emmä oo ees pahemmin miettinyt asiaa viimeaikoina. Sitä oon kyllä miettinyt että oon jonain päivänä äiti ja mulla ois kaksostytöt ja kun niillä ois synttärit, ostaisin kummallekkin erilaisen barbiauton. Ja tiettynä viikonpäivänä, ehkä sunnuntaina, aamuisin leipoisin esim muffinsseja tai croisantteja ja aamulla olisi ihana aamupala kaakaoo ja hedelmiä. 

-Sivumainintana vielä haave joka itseasiassa toteutuu, tää on vaan sellanen mietiskelen ja odotan haave, eli kivaa aikaa Vilman kanssa Sodankylässä kesällä kun sinne mennään. Filmijuhlille! Super mahtii kun en ees tiiä kunnolla millasta siellä on. 

-Sivumainintana vielä myös reilaus euroopassa poikaystävän kanssa. Mut tää haave oli ehkä joskus viime syksynä enemmän.. mutta edelleen joskus mielessä. Rinkka selkään ja menoks, ihan sama oikeestaan vaiks ei oiskaan poikkis vaan joku muu, mut kunhan olisi mieleenpainuva ja mainio reissu.

Siis tää blogin kirjottaminen on ihan hullua. Mulla tulee sata asiaa mitä voisin sanoo! Nyt lopetan tältä erää. Opettelen ehkä myöhemmin ne kuva hommat ja ulkoasu hommat. Täytyy etsiä vähän iltapalaa ja jospa joskus saisin untakin.

Hei hei lukijakuntani <3 <3 <3

Kamalan ihanaa että voin tehdä blogia nyt

Nyt on vihdoin viimein se olo että mun mielestä jokaisella voisi olla blogi. Siksi minullakin on nyt blogi ja aijon tehdä sitä kunnolla. Oon tosi innoissani tästä tavallaan mutta luulen että tosi helposti myös en laita ikinä mitään tänne. Tai soopa-ajatuksia löytyy yllinkyllin. En osaa laittaa kuvia, en osaa muokata ulkoasua, en osaa mitään blogihommia. Mutta nyt tuntuu että tää on tosi hauskaa, kirjottaa nettiin omia ajatuksia. Ihan uusi maailma aukeaa...

Mä aloin tekemään tätä siks koska nyt on juuri sopiva hetki. Nyt en tiedä mitä tapahtuu syksyllä. Nyt elän turvallisesti kotona äitin ruokia maiskuttelen ja iskän historiapälätyksiä kuunnellen. Nyt tekee mieli sanoa:lol. (Mä rakastan sanoo lol. Se on niin lol sana, se on yks lemppa sanoista. Kaikkeen voi aina sanoo lol!) Mulla on olo, että asiat mitä nyt tapahtuu ja tulee tapahtumaan, täytyy tallentaa jotenkin ja facebookkiin mä en ala mitään kirjottamaan, niin tässä olen ja kirjotan, omaa pientä raasukka blogiani. Ihanaa!!!! En oikeen tiiä millanen tän blogin pitäis olla, kirjakieltä vai puhekieltä, mutta ei ressiä. Kirjotan tasan silleen kun sinä päivänä tuntuu. Ei jaksa turhaan kaunistella. Mutta jos laitan kuvia haluisin että ne ois kauniita. Tuntuu, että ois jo nyt kamalasti sanottavaa sinulle blogini, mutta semmosta täyteen ahdattua sekavaa tekstiä missä ei oo järkevää ajatuksenkulkua on tosi raskas lukea vaikka itse jälkikäteen.

Mä oon kamalan innostunut että on kevät ja kamalan surullinen että se on jo aikalailla ohi. Katsoin ikkunasta puitten lehtiä tänään ilolla ja haikeudella, koska se on aina parasta, kun ne silmut tulee, ja kun ne lehdet on ihan vauvoja. Mut sitten ne kasvaa liian nopeesti ja tulee kesä. Silti mä kesästä enemmän tykkään. 

Oon myös kamalan innostunut ja kauhistunut tulevaisuuden tiedottomuudesta. Aika varmasti opiskelemaan en pääse. Niin. No, nyt mulla on uus sivu käännetty, aika monta pikku juttua on tapahtunut, mutta silti elämä tuntuu samalle. Ja silti tuntuu, että jännät tuulet lähenee. Siis on niin ihmeellistä kun aina ennen on tiennyt mitä syksyllä tapahtuu ja nyt ei. Silleen konkreettisesti silleen. Ekaa kertaa ikinä elämä on jännää! No on se kai ennenki ollu ihan. Aamulla oli paska fiilis. No ihan kiva mutta vähän paska. Puiston toisella puolella asuva Maire-täti käväs syömässä kalasoppaa. Silleen elämän just pitäis olla, sovitaan treffit 70 vuotiaan tädin (iskän pikkuserkku) kanssa seuraavalle päivälle. Mulla oli sellanen olo että tää on elämää kun se käväs. Oispa kaikki ihmiset avoimia ja ilosia aina. 

Moikka nyt sitten vaan.