Kun asuu Helsingissä ja menee takasin Lahtikotiin niin se Lahti tuntuu niin hyvältä paikalta. Niin ihana ja lämmin ja kaunis ja sydämmellinen. Niin koti. Välillä on vähän ikävä. Elämä on kuitenski aika erilaista kun mitä se on aina ennen ollu. Nyt on vapaus ja nyt on vastuu.
Tää jäbä käveli yks päivä mua ja iskää vastaan kun oltiin kuvailemassa...ja se halus et otan siitä kuvan.... ja must täst tuli jotenki ihan törkeen mahtava. Se anto julkasuluvan. XD Käyny lahen elämänkoulun..
Täällä on tullu välillä semmosia hetkiä ja ajatuksia että oonko mä aikuinen? Emmä tiiä.
Heitän tähän nyt ihan tosi random kuvia, tää kuva on vähän mysteeri mulle..mut äitin munakasta mä vissiin tos aamupalaks oon alottelemassa syömään
<3MY BABIES<3
Yks päivä mun koulukamu tuli meille illalla kylään ja me juotiin teetä. Sitten se sano, että hassua kun joskus vähän aikaa sitten vielä katteli aina kirppareilla ihania teemukeja ja ajatteli että joskus minä ostan noita ja sitten istutaan kavereiden kanssa teetä juoden kivoissa kodeissa ja ollaan aikuisia. Niin, kyllä, niin se on. Tässä se elämä on. Niin kun sitä on pitkään haaveillu.
Yks päivä havahduin siihen että shit, mä ehkä elän mun unelmaa. Olin speksiharkoissa uuella ylioppilastalolla ja katoin ikkunasta ulos Mannerheimintielle. Sit mä rupesin kelaa sitä kuvioo et täs mä oon, keskellä Helsinkiä, opiskelijana, mukana meijän tiedekunnan speksissä. Täs mä oon ja kotikin on ihan hetken päässä kauniissa talossa. Täs mä vaan oon ja vielä alle vuos sitten juttelin Sophien kanssa junapysäkillä siitä, miten siistiä mustakin ois mennä johonkin teatteri tai musikaali juttuun ees pienesti mukaan ja mietin että tuleekohan semmosta ikinä tapahtumaan. Ja nyt mä oon pienesti mukana. WOahh! En ehkä tiiä mitää hauskempaa ku speksi. Se on sellai musiikkiteatterihomma ja se on vaan ehkä oikeesti just sitä mitä mä oon elämään tarvinnu.
Yks päivä mä kuuntelin virsiä. Vitsi se oli ihanaa! Välillä on vähän ristiriitaset fiilikset jumalasta ja välillä se naurattaa et oonks mä ihan höpö, mut ei sitä tajuu kuin hyvän olon usko tekee. Välillä mietin, että en kyllä pysty ajattelee elämää ilman uskoo, tuntuis niin paljon siltä että jotain puuttuu. Ihan sama vaikka se ois joku psykologinen aivo illuusio, mut kuhan on onnellinen uskossaan. Emmä ees lue raamattua tai mitään muutakaan ihmeellistä, mut kaikki mitä tässä ympärillä on saa mut jo uskomaan. (nyt soi: Hillsong Worship-Mighty to Save)
Yks päivä aika kauan aikaa sitten mä olin mun ystävien kanssa iltaa istumassa kynttilän valossa omenapaistosta syöden ja fresitaa juoden ja kelasin että oho, nyt on kyllä sellanen aikuinen hetki. Me hei mentiin sinne autolla Helsingistä ja kaikkee. XD Oonhan mä jo hitto kakskymmentä, no eihän se oikeesti oo yhtään mitään vielä, mut silti, en kai oo ihan sisäistäny sitä et tällästä tää nyt on. Ei asioiden fiilistelyssä oo mitään väärää.
No joo, tällästä tää on. Välillä vähän hankalaa ehkä. Totuttelen edelleen täällä oloon ja näihin ihmisiin. Joskus on ihan karsee ikävä vanhoja juttuja ja tuttuja, mut ei ne tuntuiskaan niin paljon miltään jos ei välillä ois uusia juttuja.
Chattasin äskee Vilman kaa, nauroin ihan sikana.... ja otin kuvan siitä.... En voi uskoo et oot.....18!!!!!!!!!! <3<3<3<3<3
Ok,mun pitää mennä nukkuu. Sellasta tänään. Hukun kouluhommiin.
ps. en kyl oo aikuinen
