Kamalan ihanaa että voin tehdä blogia nyt

Nyt on vihdoin viimein se olo että mun mielestä jokaisella voisi olla blogi. Siksi minullakin on nyt blogi ja aijon tehdä sitä kunnolla. Oon tosi innoissani tästä tavallaan mutta luulen että tosi helposti myös en laita ikinä mitään tänne. Tai soopa-ajatuksia löytyy yllinkyllin. En osaa laittaa kuvia, en osaa muokata ulkoasua, en osaa mitään blogihommia. Mutta nyt tuntuu että tää on tosi hauskaa, kirjottaa nettiin omia ajatuksia. Ihan uusi maailma aukeaa...

Mä aloin tekemään tätä siks koska nyt on juuri sopiva hetki. Nyt en tiedä mitä tapahtuu syksyllä. Nyt elän turvallisesti kotona äitin ruokia maiskuttelen ja iskän historiapälätyksiä kuunnellen. Nyt tekee mieli sanoa:lol. (Mä rakastan sanoo lol. Se on niin lol sana, se on yks lemppa sanoista. Kaikkeen voi aina sanoo lol!) Mulla on olo, että asiat mitä nyt tapahtuu ja tulee tapahtumaan, täytyy tallentaa jotenkin ja facebookkiin mä en ala mitään kirjottamaan, niin tässä olen ja kirjotan, omaa pientä raasukka blogiani. Ihanaa!!!! En oikeen tiiä millanen tän blogin pitäis olla, kirjakieltä vai puhekieltä, mutta ei ressiä. Kirjotan tasan silleen kun sinä päivänä tuntuu. Ei jaksa turhaan kaunistella. Mutta jos laitan kuvia haluisin että ne ois kauniita. Tuntuu, että ois jo nyt kamalasti sanottavaa sinulle blogini, mutta semmosta täyteen ahdattua sekavaa tekstiä missä ei oo järkevää ajatuksenkulkua on tosi raskas lukea vaikka itse jälkikäteen.

Mä oon kamalan innostunut että on kevät ja kamalan surullinen että se on jo aikalailla ohi. Katsoin ikkunasta puitten lehtiä tänään ilolla ja haikeudella, koska se on aina parasta, kun ne silmut tulee, ja kun ne lehdet on ihan vauvoja. Mut sitten ne kasvaa liian nopeesti ja tulee kesä. Silti mä kesästä enemmän tykkään. 

Oon myös kamalan innostunut ja kauhistunut tulevaisuuden tiedottomuudesta. Aika varmasti opiskelemaan en pääse. Niin. No, nyt mulla on uus sivu käännetty, aika monta pikku juttua on tapahtunut, mutta silti elämä tuntuu samalle. Ja silti tuntuu, että jännät tuulet lähenee. Siis on niin ihmeellistä kun aina ennen on tiennyt mitä syksyllä tapahtuu ja nyt ei. Silleen konkreettisesti silleen. Ekaa kertaa ikinä elämä on jännää! No on se kai ennenki ollu ihan. Aamulla oli paska fiilis. No ihan kiva mutta vähän paska. Puiston toisella puolella asuva Maire-täti käväs syömässä kalasoppaa. Silleen elämän just pitäis olla, sovitaan treffit 70 vuotiaan tädin (iskän pikkuserkku) kanssa seuraavalle päivälle. Mulla oli sellanen olo että tää on elämää kun se käväs. Oispa kaikki ihmiset avoimia ja ilosia aina. 

Moikka nyt sitten vaan.