40-luvun meiningeissä

Viime sunnuntaina Sophien perhe ja minä mentiin käymään Vintage tapahtumassa. Se oli jonkinnäkönen festivaali, ja teemana oli 40-luku. 

Oli ihan huippu mahtia kun tosi monet ihmiset tuli sinne tyylin mukaan pukeutuneena. Munkin piti, mut aamulla oli ihan järkkyruma olo, hiukset oli lattanat ja ne mekot mitä suunnittelin laittaa ei vaan tuntunut yhtään hyvältä päällä... joten pistin sitten turva auringonkukkamekon päälle ja olin et whateverrr.... mutta vähän kyllä harmitti loppujenlopuksi mun huono panostus koska muut oli niin huikeen näkösiä, myös ystäväni Sophie. Ja toi sen mekko oli super hyvä sille, se oli multa lainassa ja ilolla lainasinkin sitä koska se sopi niin hyvin. Ja tosi monet kehu sen tyyliä siellä paikan päällä ja halus ottaa kuvaakin! 

Tapahtuma-alue oli täynnä kaikenlaista erilaista nähtävää ja hommat oli koristeltu viimesen päälle 40-luvun näköseks. Koska 40-luvulla oli sotia, oli siellä tosi suuressa osassa myös kaikkia sotapanssarikiväärikoneistoja.. Sotilas asuihin pukeutuneita hemmoja pyöri ympäriinsä. Siellä meni jopa semmonen sotilaslentokone ilmassa! Sitten joku iäkäs sotaveteraani pappa kertoi kovalla aksentilla tarinoita meille, se ei tiennyt että oon suomesta ja en todellakaan tajunnut puoliakaan tarinoista...  ois ollu kiva ymmärtää vähän paremmin.:( Siellä kyllä mietin että oon tosi rauhan ihminen, ja mietin myös sitä, miksi se maastokuvio on musta yksinkertaisesti niin kamala, koska se tuo mieleen sodan. En kestä mitään aseita, en ymmärrä niitä, en ymmärrä miks jotkut oikeesti haluaa taistella sillä tavalla että pitää tappaa! Jooh, no ei varmaa moni muukaan ymmärrä. Mua pelottaa että sota tulee. Tai joku paha pyssy rysy kapina ihmiset kuolee ja tappaa juttu. 

Siellä oli monia muitakin juttuja kun vaan sotaan liittyviä hommia esillä. Kaikenlaisia eri purkkeja ja purnukoita 40-luvulta. Jotkut ei varmaan ollu oikeesti niin vanhoja, mutta oli silti ihana katella kaikkia niitä söpöjä karkkikääreitä ja muita tölkkejä ja rasioita. Siellä oli tietenkin myös myynnissä ihan älyttömästi vintage juttuja: mekkoja, kenkiä, laukkuja, kaikkee sälää... Ja mitä mä ostin? Fish&chipsii ruuaks cola tölkin kanssa, jälkiruuaks cupcaken jaaaa... en kai muuta?? Olin ihan varautunu löytämään kaikkea ihanaa mut en vaan löytänyt! Mutta usein jos on liikaa juttuja ympärillä on tosi vaikea keskittyä ja löytää helmiä sieltä seasta. 

Lisätunnelmaa siellä oli luomassa erilaiset musiikki- ja tanssiesitykset. JA siellä oli semmosen ison läskin mustan possun taluttaja ja lampaan taluttaja. Ja yksi kana vapaana. :) Silitn niitä paitsi sitä kanaa.. Siinä possussa oli kovia karvoja. Lammas oli takkunen. 

Toi oli kyllä ihan super kiva päivä. Oispa ihmiset edelleen yhtä ihanan värikkäästi pukeutuvia.. ja tanssi discot sellasia ihania tanssitaan yhdessä kivasti mekot liehuen ja pyörihdellen ja hyppelehtien. 

Siellä oli myös iso musta sukellusvene jonka sisälle pysty menee. Se oli oikeesti tosi kreisi siisti juttu. 69 sukellusvenemiestä oli joskus kulkenu sillä ja siellä oli ihan super mini sängyt missä ne joutu nukkuu, kamalat vessat ja aika sellai avaruusalus meininki. Ja ne joutu matkaamaan siellä sisällä tyyliin viikkoja.. 

Arvatkaa mitä äsken tajusin. Mun molemmat vanhemmat synty 40-luvulla. Mikä tarkottaa sitä, että tänä vuosikymmenenä ne täyttää 70. Aika.....surullista. No,onneks ei oo ees 2015 viel lähelläkään ees!....ja oonhan mäkin jo melkeen 20!

Tulin äsken Bluewaterista, se on suht iso kauppakeskus joku matka täältä. Oli aika proud olo kun tulin yksin sieltä bussilla ja kahella eri junalla. Nää systeemit on tosi ärsyttävän hitaita, autolla se matka ois taittunu jossain puolessa tunnissa, julkisilla menee tunti ja ylikin... Ostin! Jeee!! 

Moikka. Toivottavasti tää ei ollu tylsä postaus. t.Sini

This is what dreams are made of...

Noniin. Mun on jo sata vuotta pitänyt kirjottaa tänne yks hassu uni mikä liittyi mun blogiin!! Unet on siitä tylsiä kertoa, et se unessa ollut kumma fiilis on vaikee välittää kuulijalle. Joten tuskimpa tämä mitenkään ihmeellinen kenestäkään on, perus outo uni. Mutta koska tää liittyy tähän blogiin haluun kirjottaa ylös tän(kirjotin jo puhelimen muistiin).

Näin unta et mun blogia oltiin lähettämässä marsiin. En tienny kuitenkaan yhtään mitä tarkottaa, että jos blogi lähetetään marssiin. Ihmiset kuitenki vaan kokoajan tuli onnittelemaan sillee et hei, vitsin siistii, sun blogis pääsee marssiin!! Olin ihan että hääh??? Yhtäkkiä olin isossa veikkaus ärrässä torin laidalla. Tää ärrä oli kuitenkin eri laidalla, Vapaudenkadun puoleisella laidalla. Se oli sisältä ihan eri näkönenkin, siellä oli sellanen ylätaso mihin meni lyhyet portaat. Siellä ärrällä oli käynnissä A-studio haastattelu, missä haastateltiin neljää blogia, jotka oli päässyt marssiin! Sitten mä menin istumaan siihen haastattelu penkkiin myös ja kaikki oli ihan coolina jutteli tästä blogit menevät marsiin aiheesta ja kun multa kysyttin niin sanoin että voisiko joku selittää mulle tätä juttua, en oo kuullut mitään tästä koko asiasta aijemmin. Jossain vaiheessa pelasin pelikonetta siellä ärrällä. Sit se uni loppu.

Unet on hauskoja koska yleensä

 niihin myös keksii sen syyn miksi näki mitäkin unta. Mä olin edellisenä päivänä lukenut jonkun nettiuutisen otsikon, mikä koski Marsia. Mun Spotify aika oli myös loppunut ja olin haaveillut siitä, että voisin mennä ärrältä ostamaan lisää. A-studio tuli kuvioihin sen takia, et selasin yle-areenassa ohjelmia ja siellä oli A-studio, mut en kyllä kattonut sitä. Aika ihmeen pikku jutuista noi unet syntyykin, joku uutisen otsikko, mitä en ees pahemmin ollut ajatellut oikeesti....(ps nauroks kukaa muu tolle otsikolle ku mä?? hey now hey noooo-ow this is what driiiims aare made of) 

Oi mun täytyy vielä lisämainita myös toinen jännä unijuttu. Nukahan aina välillä päivällä 10-11 aikaan päiväunille, jos mulla ei oo mitään akuuttia tekemistä. Oon jo kolmena kertana nähnyt semmosta todella pelottavan todellisen tuntusta unta. Tai en tiiä mitä se on mutta esim kerran tunsin kun ihan selvästi joku (se oli mun iskä) istuu mun sängylle. Oon myös kuullu jonkun kävelevän portaita, puhuvan alakerrassa ja viimeks mulle kuiskittiin. Ja sit tuntu et mun pää ois leijunu. Ja aina tiedän että joo tämä on vain unta. Se on oikeesti aika hurjaa koska sit luulen aina et sisällä on joku vaikka oon ihan yksin. Noi on kyllä tosi siistejä, koska se tuntuu NIIIIIN todelliselta.

Eipä täs muuta! Olin tänää ihanassa isossa puistossa piknikillä. Oli ihanat herkut ja hauskaa. Aurinkokin paisto! Oon hyvällä mielellä. Ja tosi väsynyt. Ostin pari päivää sitten purkin nutellaa ja peanut butteria ja läträilen niitten kanssa. Salaa. Oon nolo.. ja pian lihava.

Nähkää ihania unia, omien kultienne kuvia, tai jos ei o kultaa ni hyvää yötä ja Jeesus myötä. Tai sit jos ei Jeesukset kiinnosta ni antakaa alitajunnan lentää, mutta ei painajaisia kiitos. Niitäkin olen nähnyt pari.. ne on tosi epämiellyttäviä. Adiosss amigos!

<3:Sini 

English breakfast

Sunnuntai aamuna viikko sitten menin Sophien kanssa uuden kamumme luokse. Hän asuu 10 min junamatkan päässä olevassa pienemmässä kylässä. Aamulla oli ihana porottava aurinko ja niin kuuma, että piti ihan vähentää vaatetta. Iltapäivällä kun palattiin takasin oli jäätävän kylmä tuuli ja satoi. Tää sää on ihan idiootti. Tänään lähdin hakemaan Beniä koulusta ja kävelin ovesta ulos ja ajattelin että oi ihanan lämmin, ihan kuuma melkein, ja jätin paksumman villatakkini kotiin sittenkin. Vähän matkaa kun olin kävellyt niin huomasin uhkaavan näköisten pilvien lähestyvän ja samalla tuli sitten tuuli puhaltelemaan vilposempaa ilmaa ja ajattelin että hitsi, ois miks mä uskoin tohon auringon lämpöön. Kun sitten lähdettiin Benin kans tallustamaan kotia päin, tuli semmonen mieto rankkasadekuuro, isoja pisaroita ja juostiin sitten niin kauan, kunnes sade hiljeni ja lopulta lakkas. Kunnon showeri oli siinä. Ja aina aijemmin oon ottanut sateenvarjon varuiks eikä ikinä oo satanut kunnolla. Opetus: englannissa, kanna sitä sateenvarjoa aina mukana, koska säällä on vähän semmonen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kirjotetaanks se sana noin? 

hieno muki

Niin joo siis piti kertoa siitä että mentiin sinne meijän uudelle kamulle ja yks toinenkin uus kamu joka asuu siellä päin tuli mukaan. Ja me tehtiin enkkulainen aamupala, oikein kunnollinen. Baked beans, pekonii, makkaraa, toastii, teetä jne... Se oli tosi mukavaa. Ja suolasta, ja rasvasta. Mutta maistui oikein hyvin nälkäiselle minulle. Me juteltiin lempi lastenohjelmista ja se on hassua että vaikka 4 ihmistä on erimaista ne silti on voinu kattoa samoja ohjelmia ja katsoo nykyäänkin samoja ohjelmia telkkarista. Amerikka on soluttautunut joka televisioon... En jaksa kertoo muuta. Oli kivaa! On hyvä mieli. Syön lakuja. Moiputi moippero!!

(tämä oli kirjotettu ehkä 5pv sitten.kuvien lataaminen kestää viis miljoonaa vuotta ja ei tainnut olla taas aikaa ladata niitä...joten tässä nyt tämä postaus. minulla on tiedossa ja tulevia postauksiakin, kaksi kappaletta. jeee..)

Olin lontoossa viikko sitten

Leivoin äsken 12 suklaamuffinssia.(tämä kirjoitus alotettiin perjantaina mutta jatkettiin loppuun lauantaina koska kuvat lataa niin hitaasti ja en jaksanut/ehtinyt tehä loppuun) Onnistuin!! Ja reseptikin oli lälly. Söin yhden lämpimänä maidon kanssa, se oli mmmmmm herkullista. Oli ihanaa juoda maitoa lasista kylmänä, en ollukaan aijemmin tehnyt sitä täällä. Oon kyllä juonu aika paljonkin maitoa, mut se on virrannut kurkusta alas murojen seassa tai kaakaomaitona:). Mä tykkään tosi paljon kaakaosta. Ja maidosta. Murot on ihan ok. Pelkään en paisun täällä koska syön joka aamu jotain epäterveellisiä suklaa tai hunaja tai kaneli muroja... Aamuisin on vähän ikävä pakastemarjoja hunajalla. Mutta murot on kivaa vaihtelua, pitäis vaan ehkä vaihtaa terveellisempiin. Näillä on nimittäin ehkä 7 muropakettia kaapissa mistä voi valita. 

Pontti täs postauksessa ei oo murot tai muffinssit vaan se että olin Lontoossa viime lauantaina. Vooihan Lontoo sentään, mä tykkään siitä kaupungista. Lontoopäivä oli ihana ja vietin sen ainoan englantiystäväni Sophien kanssa. Se halus mennä Kensingtonin palatsin näkemään ja sit me mentiin ja oltiin sielä jo muutamaa minuuttia ennen kun ovet ees oli auki. Innokkaat turistit. 8) Yllätyin taas positiiviseti vaikka kyseessä olikin tämmönen historiallinen nähtävyys. Tämä Kensingtonin palatsi on siis wikipedian mukaan kuninkaallinen residenssi eli kuninkaalliset asuu siellä! Ja ovat asuneet. Oikeesti, oli aika siistiä kävellä huoneessa, missä joku kungingatar Victoria on pitänyt kokousta nuorena jotain about 100-200 vuotta sitten. Siellä oli erilaisia näyttelyitä ja ne oli toteutettu tosi kivasti ja visuaalista silmää miellyttävästi. Kaikista lempparein osa palatsista oli näyttely, jossa oli kuninkaallisten, enimmäkseen prinsessa Dianan vanhoja mekkoja. 

Palatsikierroksen jälkeen me mentiin kävelemään läpi Portobello roadin marketin. Se on niin viihtyisä ja söpö se Portobello road. Ne ihanat värikkäät talot ja markkinoitten ihmishulinavilinä.. Haluisin nähä niitten talojen sisälle. Millasia ihmisiä niissä asuu ja mitä ne tekee. Portobello roadin markkina markettiin kanttii mennä jos Lontoossa vierailee ja tykkää esim. tusinatavarasta, antiikista, vintagesta ja pienistä putiikeista. Se on Notting hillisä tai ainakin siellä päin ja metrolla pääsee lähelle helposti, ja Kensingtonin palatsi on myös ihan siinä lähellä. Roadin loppupäässä alkaa vintage ja kirppis jutut ja siinä vaiheessa me oltiin jo vähän sillä mielellä et vois hieman levähtää, mutta enhän mä voinut ilman yhtä uutta mummokukkamekkoa levähtää mihinkään.. Se on liian pitkä ja tosi epäsoveltuva tähän vuodenaikaan, mut tunsin meidän sielujen kohtaavan sen mekon kanssa kun näin sen. :) Siinä on kukkia, päivänkakkaran tapasia ja se on semmonen syvän vaaleensininen. Oikeesti mä etsin sieltä 
lämpimiä syksyvaatteita, neuleita ja takkia ja sen semmosta. No, eipä löytyny!

Sit me vielä mentiin ottamaan pari kuvaa näitten Lontoon perus nähtävyyksien kanssa, eli Piccadilly Circuksen ja Big Benin kanssa. Ja hengattiin ja käveltiin ja huokailtiin kun siellä oli niin kaunista ja kivoja juttuja ja taloja ja meidän piti tulla takasin Maidstoneen. 

Voisin mennä vaiks ens viikonloppuna Lontooseen seikkailemaan taas. Enpäs tiijä. Tää viikonloppu on Maidstone viikonloppu, tosin huomenna me mennään johonkin pikkujunamatkan päähän yhdelle uudelle kamuselle syömään brunssia joka sisältää tyypillisiä englantilaisia aamiaisherkkuja, eli paljon rasvaa ja suolaa. MuGaWaaaaa!!

Leeds Castle, the loveliest castle in the world

En haluu olla masentava. Tää aamu lähti käyntiin oikein kivasti. Hostäiti antoi esitteen jossain noin 20km päässä olevasta isosta kauppakeskuksesta. Esitteessä oli ilmotus tän kuun lopussa olevasta vintage antiikki tapahtumasta siellä. Tuli ilo päähän kun näin sen, sinne täytyy mennä! :) Muutenkin oli miljoonasti kivempi päivä kuin eilen. Mä vaan jotenkin tykkään märehtiä ja jos joku ei oo musta kivaa niin kerron sen mieluusti koko maailmalle. Kyllähän kaikilla mieli aina muuttelee..

Nyt kerron matkastamme Leeds castleen. Se oli jo viikko sitten sunnuntaina. Me mentiin sen mun uuden kamun Sophien kanssa sinne siis ja saatiin jopa ilmanen sisäänpääsy, kun täällä mun perheessä oli käyty siellä toukokuussa. Ne liput on voimassa vuoden ja sinne pääsee niillä lipuilla siis vuoden eteenpäin ilmaseks, jos on kerran jo ostanut. Säästettiin joku 20 puntaa siinä sitten, jiphuu!

Leeds castle on joku ikiaikanen iso linna, missä on asunut erilaisia maanomistaja hienoja isoja ihmisiä aikojen saatossa. Siellä oli paljon historiallista selostusta englanniks, en jaksanu kamalasti keskittyä niihin, vaan nautin silmilläni hienosti sisustetuista vanhanaikaisista linnahuoneista. Ne oli tosi kivoja ja se linna oli muutenkin tosi kiva kun ei uuvuttanut itteensä liialla tiedolla..hehe...:))

Sit siellä ulkona vähän matkan päässä linnasta oli siisti labyrintti, mikä oli tosi vaikee mennä läpi! Se oli tehty ihan oikeista vihreistä puskista ja sen keskellä oli sellanen kivikoroke, mikä oli sen labyrintin läpipääsyn voittopaikka, ja sen kivihomman alla oli luola ja sen luolan kautta pääs takasin pois labyrintistä. Se oli tosi awesome homma. Labyrintin lisäks siellä oli vielä sellai ihana seikkailu lastenleikkipaikka, harmi kun en ollu jotain kuus koska se ois ollu ehkä kivoin paikka ikinä... Ja alueella oli ihania kukka istutuksia ja vettä, ja jokapuolella hanhia ja sorsia ja lokkeja ja mustia ja valkosia joutsenia. 

Me pidettiin piknikki linnaa vastapäätä olevalla ruohokentällä, ruohoalueita siellä oli tosi paljon ja must oli aivan ihanaa kun perheet tuli lasten kanssa viettämään sinne päivää ja piknikkejä. :) Jos asuisin täällä isona kun on perhe niin mäkin menisin aina sinne evästämään kauniina päivinä.  

Se oli kyllä mukava päivä. Ja niin oli tänäinenkin.

Etsin lämpimiä ihmisiä

Mulla ei oo inspiraatiota. ! Mistä sitä saa? Lontoosta, voi kyllä. Harmi kun en asu siellä. Sieltä olisin voinu kirjottaa jokasen tunteen ja kuvailla sitä. Nyt on vaan määh ja blääh olo. Harmi kun sataa vaan ja on harmaata (no kaks viime päivää vain onneksi), harmi kun on kylmä ja ihmisetkään ei saa lämpöä sisälleni. Harmi kun valitsin tulla tänne englantiin enkä pitänyt australia haaveesta kiinni. Voi täällä olla kivaa tulevaisuudessa. Ja on täällä ollu jo kivaa aina välillä.

Hautaudun jotenkin ihmeen paljon tylsiin ajatuksiin ja pahoihin tunteisiin. Sitten taas joskus tuntuu siltä, että elämä on paras ja ihanin juttu ikinä. Tänään elämä on harmaa ja vaikka yritän hymyillä ja pitää hyvää mieltä yllä, en saa sitä takasin mistään. Tää perhe ei oo ilonen eikä lämmin. Ihan erilainen mihin oon tottunut. Kestää siis totutella tähän.. En laita kuvia nyt. Ei huvita, haluun vaan valittaa ja valittaa ja valittaa ja sitten valittaa siitä kuinka valitan turhasta ja oon tyhmä kun valitan koska KAIKKI ON HYVIN. Mutta seura tekee kaltaisekseen. Täälä perheessä kun ei erityisen onnellista ja iloista ilmapiiriä ole. Ainakaan se ei välity mun pään läpi mun tunteisiin. Musta tuntuu tosi oudolta koska tunnen kateutta. Oon oikeesti todella harvoin kateellinen mistään. Täällä oon myös syönyt herkkuja enemmän kun pitkään aikaan. Ainoa lääke tähän tylsistymiseen ja kadehtimiseen ja kaikkeen ärsyttävään oloon on: uusia tuttavuuksia, parempi sää(ei onnistu), ja jos toi perhe olis joskus ihana, herttanen, ilonen tai onnellinen tai mitä vaan muuta kun jotain marinaa ja ääh.... Mutta täällä mä oon ja täällä mä pysyn. On täällä ollut kivaakin. Esim toissapäivänä Lontoossa oli ihana päivä(tosin siellä tajusin tän kateus asian, kadehdin niitä ketkä saa päivällä matkustaa tubella, ketkä saa vaan asua siellä ja tuntea ihmisvilinää ympärillä ja nähdä erilaisia ihmisiä), ja on täällä mun kaupungissakin ollut hyviä hetkiä. Nyt on vaan tosi negis olo. ARGH tänäänki mua ärsytti miten negatiivisesti näitten äiti suhtautu kasvisruokavalioon. Oispa jo huominen. Mua ärsyttää. Mä en haluu olla negis ja ärsyyntyny mut mitä tälle voi.. NO ainakin oon oppinut sen, että oma koti on paras koti, arvostan omia vanhempiani vielä enemmän kun varmaan ikinä, omaa kasvatusta, monia asioita suomessa, ihania kavereita.. Tää on nyt ehkä noin neljäs tällänen märghärsh päivä tänä aikana kun oon ollut täällä eli yhteensä 11 päivää. :D Huomenna teen jotain tosi piristävää. Maalaan taulun tai etsin kirppareita. Jee, jo ajatuskin piristää, ei saa jäädä märehtimään tylsiin ajatuksiin vaan pitää hyvät jutut mielessä. Kamala negatiivisuus kirjotus, mä en tykkää tästä mutta postitan sen silti tänne. Mulla on kaikki hyvin ja toivon mukaan vähän ajan päästä kaikki on erittäin hyvin ja olen tosi onnellinen että lähdin tänne. 

Nyt sanon että BLAAH VOISKO IHMISET OLLA AINA VAAN IHANIA JA LÄMPIMIÄ. fac hjuu oool