torstai 29. elokuuta 2013

.co.uk

Waaat, kun mä avasin tän sivun niin tohon tuli automaattisesti osotteen perään .co.uk.

NO täällä mä nyt olen, Briteissä, Maidstonessa! Olo: tyytyväinen, ravittu, väsynyt, innokas, utelias.. 

Matkustuspäivät on aina hassuja. Se on hullua kun illalla kohteessa alkaa ajatella mitä aamulla/päivällä tapahtui...tuntuu että siitä olis viikko. Söinks mä muka oikeesti hesen hampparii rimpen kans tänään ja otin vilman kerttiskameraan ekat kuvat tänään. Hain myös mun tigerin 4e kameran kerttiskuvat, hitto että on kallista nykyään teettää niitä! Maksaa yli 1€/kuva. No, ostin silti uuen kameran koska ne on vaan niiiin kivoja.. ja kuvat oli suurin osa toooosi hyviä! 

Asettelin äsken mun kaikki tavarat kaappeihin ja tommosen hyllyn päälle. Mun huone on kiva. Pieni, sopiva, kotoisa, musta tuntuu jo tosi kotosalle täällä vaikka oon viettänyt täs huoneessa tai koko talossa ihan muutaman tunnin vaan. 

Ihanaa olla täällä nyt. Tuntuu siltä, että tästä tulee hyvä matka. En oo vielä keksinyt mitään mitä oisin unohtanut kotiin! Yks peilikin oli sittenkin mitä luulin että jäi. Jeeee :) 

Huomenna on mun eka kokonainen päivä ja mä haluun ostaa kengät. Mun ostokauppaboikotti saa nyt rajun käänteen, shoppailu oloa riittää ja tarvittavia asioitakin olisi muutama. Toivottavasti onnistun. 

Palataan asiaan, ehkä kuvien kera. Nyt nukkumaan.


tiistai 27. elokuuta 2013

Täytyy vähän käsitellä tunteita

Oh my, kello on 1.36 keskiviikkona ja mä lähden HUOMENNA. Käytännössä ylihuomenna, mut kuitenkin. Laukku lymyää vieressä muutama vaate ja tuliaiset pakattuna, kaikki tavarat on muuten huiskin haiskin(ONPA tyhmäouto sanonta)ympäri kämppää. Oon nyt varmaan reilun tunnin lukenut mun au pair perheen entisen au pairin blogia. Se helpottaa lähtöahdistusta. Ihan kumma olo, en halua lähtee, en halua jäädä. En haluu mitään. Paitsi tää dataaminen on ihan jees.. Mun täytyy pestä vielä jotain hitsin vaatteitakin käsin mitkä unohtu pyykkikoneesta tänään.. onneks niitä on ihan muutama.

Join just loput mun Play maitokaakao purkista. Playta, lempijuomaani, tulee varmaan vähän ikävä. Onneksi Englannissa on varmaan monta hyvänmakuista juomaa ja ruokaa. Paitsi en kyllä oo kuullu kamalasti hyvää enkkulaisten ruuista... no ite teen sitte kaakaoo ja pirtelöö. :) Nyt alkaa päässä oikeesti pyöriä asioita. Ennen oli vaan positiiviset mielikuvat kaikesta tulevasta, ei ressannu pahasti, kaikkeen oli vielä monta päivää aikaa ja silleen. Nyt oon alkanu miettiä kaikkia asioiden varjopuolia, Englannin harmaata säätä, lumetonta talvea, kylmiä huoneita ja lattioita, mitä jos en saa ketään kavereita, tai jos saan, mitä jos ne on ihan urpoja tai pitää mua ihan urpona, mitä jos kaikki kattoo mun rakasta norjalaisvillapaitaa silleen et mitä fuckkii tol on päällä, mitä jos ne lapset ei oikeesti tykkää musta, mitä jos en osaa tehä sellasta ruokaa mistä ne tykkäis(tein tänään allin kans muuten tosi hyvää tomaattikeittoo), mitä jos multa sittenki loppuu rahat, millon mun ees pitäis tulla takas, pitäiskö mennä valmennuskurssille suomessa jo keväällä ja mitä jos tää pilaa mun mahkut päästä yliopistoon koska en haluukkaan lukee siellä, miks mulla ei oo yhtään kivoja vaatteita mitä ottaa mukaan, mitä jos se kaupunki onkin iha kuollu ja tylsä paikka(no aika helppo onneks on lahti voittaa), mitä jos se ei vaan ookkaan yhtään mun juttu!! Koko kesän olin et joo, musta tulee täydellinen au pair, teen kaikkeni ja parhaani kaikessa ja oon paras ja kaikki tulee menee ku unelma, joo lol. 

Mulla on yks pieni päivä ja sit mä lähen, onneks vasta iltapäivällä. Nenää nipistää ja pelottaa vähän. Onneks tätä pelotus outoo lähtö oloa on ollu vasta vaan tän pari päivää, onneks suurin osa ajasta oon eläny pilvilinnoissa ja kuvitellu kaikkia kivoja juttuja. Ja onneks nytkin voin muistaa ne kivat haavekuvat ja uppoutua niihin ja mennä tyytyväisenä pesemään vikat pyykit ja hampaat ja naaman ja mennä tokavikaa kertaa omaan sänkyyn. CHIISUS, tokavikaa. Haha teen tosi dramaattista tästä. Se on ihan pieni aika siellä, ja jos kaikki on ihan perseestä niin tuun vaan takas sitten! No sitä en kyllä usko tapahtuvan, se entinen au pair vakuutti aika hyvin mut, että siellä on hyvä olla ja kivaa ja kaikkee.. toivottavasti mullakin. Ylihuomenna tähän aikaan oon mun huoneessa, mun huoneessa Maidstonessa varmaan käymässä nukkumaan. 


maanantai 26. elokuuta 2013

Läksiäiset

Läksiäisten jälkeisenä aamuna tunto oli sellainen että ei, nukun vielä hetken pidemään, ja ei, mulla on kolme kokonaista päivää enää suomessa, ei, en halua jättää niitä ihania ystäviä tänne. Onneks totuus on kuitenkin se, että jokaisella on omia hommia, jotkut lähtee ulkomaille tai suomen sisällä ja toiset käy koulussa tai etsiskelee vaan itteensä ja elämän reittejä. Ja nyt mä oon vaan se joka lEnTää PeSäsTä KirJaiMelliSesTi. Äiti ja isi hyvästeltiin jo lauantaina, kun ne lähti mun töiden aikana junaan kohti Kiinaa. Lähin vaan töihin ja olin et moikka. No oikeesti sanoin vaa et ei ees itketä lähen nyt!! Ja käänsin selän ja käännyin takas ja sit olikin kyyneleet vaan naamalla.. kuvittelin oikeesti ettei itketä.. mutta sellasta se lähtö kuulkaas on!! Elämä muuttuu ja muuttaa, on se sen verran mun mielestä jännää ja pelottavaakin että sillon pitää itkeä vähän. Töissäkin oli vika päivä lauantaina. Se tuntu vaan perhosina mahassa, ei tartte tulla tänne enää ikinä, mut massit tulee elokuulta vielä tilille hehhh.. no ehkä sekin tuntu vähän oudolta ja haikeeltakin.

On oikeesti tosi outo olo. Pitäis pakata ja siivota ja nähä vielä vikan kerran kaikkii ystäviä. Mulla on kaks päivää vaan. Onneksi tänään sain tiedon, etten joudukkaan mennä yksin lentokenttäbussilla lentokentälle ilman minkäänlaisia saatteluita, vaan mut viedään autolla sinne ja vielä rakkaiden sukulaisten saattelemana. 

Mutta nyt niihin läksiäisiimme! Pidettiin ne ulkona radiomäellä, lapsuuteni leikkikentällä, ei lenkkikentälläxD, oli tosi hyvä valinta koska se on loistopaikka ja Laura ja mä molemmat ollaan hengattu siellä paljon. Oli täydellinen sää, ja kaikki ihanat ystävät ympärillä. Hyvää ruokaa ja juomaa ja kaunista luontoa ympärillä. Tosi onnistuneet kemuset, oli ihanaa, kiitos, pidetään takas tulo kemut taas, ootan jo innolla. :) Harmi oli se, ettei oo enään keskikesä ja jo kello ysin aikaan alkaa pimenemään ja kylmenemään oikeesti ja ulkonaolo käy inhottavaksi.  Mutta silloin voi aina onneksi siirtyä sisään ja sisältä siirtyä vielä sunnuntai iltaa viettämään karaoke baariin. Mun niska on muuten kipee, en ees tajunnu et taas hytkytin päätä muka niin paljon, herkkä niska poloinen, aina käy näin. 









 Nyt pitää kohta mennä nukkumaan että voi kohdata huomisen päivän. Ihanaa nähä kavereita, mut kamalaa, se on vika kerta moneen kuukauteen. No, ennen au pairit piti yhteyttä kirjeitse, onneks nykyään on skype ja face ja instagram ja blogit ja lallallaa turha marista, kaikki olette ulottuvillani! 

Hyvää yötä ystävät rakkaat<3:Sini

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Puutarhurin pikku apulaiset


Tänään on mun ja Lauran yhteiset läksiäiset. Mulla on tosi,tosi,tosi hyvä kutina mahassa tästä. Tulee kaunis ja mukava päivä. Tänäinen alkoi jo niin somalla tavalla ettei tästä voi tulla huonoa!!! Näin Maire-tätiä kadun toiselta puolelta ja se toi jätskii ja suklaata mulle. Kaikki mummot tai ikäihmiset on niin ihania!(ainakin melkein kaikki) Onks mitään au pair mummoille hommaa?? Mä oisin varmaan vielä parempi siinä...

Tän viikon alussa ma-ti kävin Vilman kans mökillä ja mummolassa! Oli ihanaa viettää vikat mökkimummoloilut iloisesti Vilman kanssa, meillä on aina hyvää aikaa. En malta oottaa ens kesää että päästään taas kamujen kanssa koirikseen ja mökille, tänä kesänä jäi niin vähälle! Kutsun kaikki teidät ystäväni sinne jo etukäteen, muistakaa tulla. :) Vaikka Heinäkuussa..jutellaan lisää ensi vuonna asiasta. 

No me tietty fotoiltiin vähäsen. Ja niitä fotoja kuuluu tänne laittaa..:)







Mikään ei ole ihanampaa kuin kukat ja tämä kastelukannu! 

Nyt täytyy alkaa valmistelemaan läksiäisjuhlia. Me tehään ainakin fetakasvispiirakka ja ehkä pitsaa. Toivon että muutkin ihmiset tois kakkuu ja tommosta. Mulla on koristeet, pepunalusia, kertakäyttöastioita, kylmälaukku, mutta monta asiaa vielä puuttuu!! Ja 3 tuntia aikaa.. toivottavasti asiat järjestyy siinä ajassa. Eli pitsa ja piirakka, koristeet puihin ja tolleen. Nää on ulkojuhlat. Jännää pännää nyt pittää männääää! Moro porot ja kengän korot, tervehdys teille,<3:kukkalover.sini.1994.

torstai 22. elokuuta 2013

Maidstone oottelee

Maailman koluamis haaveet muuttu. Ei tullut Austraaliaa eikä Uutta Seelantia. Ei isoa miljoonakaupunkia metrosokkeloineen ja kirjavine kulttuureineen. Eikä kuumia rantoja ja kookospalmuja... Nyt on haave iloisesta ja onnellisesta elämästä Englannissa, Maidstonessa. FAKTAA MAIDSTONESTA: 140 000 asukasta, 51km Lontoosta, sielä jossain lähellä on joku linna, ja siellä on joki, kauppoja löytyy, kuulemma halpaa, nuoria ihmisiä on myös. Muuta en tiedä. Mutta tulen varmasti JO VIIKON PÄÄSTÄ tietämään paljon enemmän. 

Eli mut otettiin au pairiks puoliks suomalaiseen perheeseen, missä on 10 ja 13 vuotiaat lapset. Sinne mä lähden, ens viikon torstaina, viikon päästä siis. Aivan hulluu että näin äkkiä lähden, tylsää kun iskä ja äiti on silloin jossain siperiassa junassa matkaamassa eikä tuu saattamaan mua lentokentälle. Mut super kivaa ja jännää lähteä. En oikein sisäistä sitä. Äiti haki just kaikki matkalaukut kellarista ja valitsin itselleni yhden niistä. Otan kyllä toisenki, semmosen lussukassin ruumaan ja tungen sen täyteen vaatteita.. :) 

Tämä käy mulle erittäin hyvin. Olishan se ollut älysiistiä kokea asuminen jossain hugessa mega cityssä missä on kaikkea siistiä ja muuta. On myös hullun kivaa päästä kokemaan elämää englantilaisessa kaupungissa, missä asuu brittejä. Se on varmaan kotoisampaakin, kun ei oo miljoonaa kaupunginosaa ja miljoonia ihmisiä mittenkä keskelle hukkuu. Sielä on varmaan helppo löytää lempi kahvila ja tommosii kivoja hommia. Ja jos tuleekin miljoonakaupunkikaipuu niin hyppään junaan Lontooseen ja elämöin siellä. Kumpa vaan saisin kivoja kavereita enkä olis yksin vaan. Kumpa ne lapset olis ainakin mun kavereita ja tykkäis musta. Kumpa löytäisin kivoja neuleita ja talvitakin ja kenkiä ja kaikkee kivvaa..:) Ja siellä on kuulemma kirppareitakin ja vielä hyviä! Toivottavasti oiskin oikeesti! Ois huippppuuuu!!

Koska menen Englantiin, laitan tähän kuvia viime syksyn Lontoon reissusta kun olin siellä Alli-serkun kanssa. Oli ihana reissu mutta siitä on jo aika kauan niin en ala kertomaan mitään Lontoo winkkejä tai muuta.. voin sitten lisää ehkä siellä jos vaika joskus satun käymään.. 

.....:)
 Ah että kun tekis mieli tämmöstä nyt!!






Äkkii metroooooon.....tai siis tubeen
 JUMMYYY äh ärsyttää nyt kun tuijaan tätä kuvaa et toi tarkennus on noissa haarukoissa.. mut kivat haarukat!!
 En ikinä ollut ajatellut aijemmin että noissa kopeissa vois haista. Siellä haisi. Paha haju.


Kaikki kamut ja muut! Tulkaa Lontooseen jonain viikonloppuna, tuun olee teijjän kaa!  

MIETTIKÄÄÄÄ muutan Brittein saarelle! Saan kuunella yli puol vuotta brittiaksenttii!! Chiisus miten siistiiii!

terveisin Sini Lahdesta, pian Maidstonesta. kääK!

lauantai 17. elokuuta 2013

Ihan fotoja ja jotain pälätyksii


Mun on jo sata vuotta pitänyt teettää digikuvia paperikuviks! Nyt Ifolorilla vihdoin on se tarjous 0.09e/kuva, joten pistänpä tässä par aikaa tuulemaan kuvien kanssa. Tää on i ha naa katella niitä, mut noita kuvia on ehkä miljoonatuhatta mitä haluisin teettää??!!  Olin tehny jo joskus aijemmin kansion teetettäville kuville ja yritin karsii niitä ja voih ja oih ei tuu mitään. No, YOLO nii pistän kaikki paperille mitä huvittaa.. :(

Nyt katon samalla telkusta PMMPn jotain keikkaa vuodelta 2009 ja tuli kyynel silmään. Ne soittaa IPT eli isin pikku tyttö eli yks mun lemppa lauluist. Ne on kreeiiseeeejäääääää mä haluun kanssa rokataaaa.... ja nyt kesä95 siis noi tasan kaks mitä jäin eniten ikävöimään kun en nähnyt livenä ikinä. No nyt näin telkusta :)) loppu hyvin kaikki hyvin.

Nyt kello on puol yks yöllä, ja mä selaan niitä kuvia. Postilaatikko kolis ja sieltä tippu jotain. Onks se joku valitus et hei älkää mekastako ja tömistelkö vai mitä.. Lattialta löyty vanha puolikas sampo pankki kirjekuori mihin on kirjotettu SINI. Hahahaha kuulostaapa jännittävältä.... Se alakerran höpötti täti, mä en tiedä miten enää suhtautuisin siihen. Mun sydäntä särkee se ja samalla naurattaa. En oikeesti tiiä pitäiskö itkee vai nauraa. Täti, joka on aina tupakalla, joka on melkein aina kännissä, joka  puhuu jatkuvalla syötöllä, josta ei pääse hetkessä eroon, jos sille erehtyy jäädä juttelemaan. Se kai tykkää musta ja meijän perheestä, koska tää ei oo eka kerta kun postilaatikosta tulee lahja siltä. Kirjekuoren sisällä on pinni missä on timanttikoriste. Ei muuta. Ylppärilahjaksi sain tekokukan ja semmosen sinisen ihme kumilelun mikä alkaa välkkyy eri värejä jos sen heittää lattialle. Mummolassa on vissiin yks lampunvarjostin minkä se on antanu. Näin ton höpöttitätin tänään kaks kertaa tossa takapihalla, mut en ehtiny jäädä kummallakaan kerralla juttelemaan... ehkä se luuli et oon vihanen sille ja nyt yrittää jotenkin tehdä mua ei niin vihaseksi. En mä oo vihanen!! Se on ihan mukava ja hyväntahtonen, mut en vaan aina ehdi rupatella! Mä en oo ikinä aatellu, että mikä sen nimi on. Täytyy kysyy ens kerralla..











Ei mitään kummosempaa..

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Serkustappaamisessa

Meillä on semmonen mukava suku. Mukava suku joka pitää yhtä jonkin verran. Luoja antoi hyvät esikuvat niistä mulle elämään. Suvussa on serkkuja, jotka on kunnon kansalaisia (ainakin näin olen aina heistä kuvitellut)ja ystävällisiä ihmisiä. Sellaisia että jokaisesta voisi ottaa elämässä mallia. Jokainen on vähän omanlaisensa persoona, löytyy outoa ja urheilijaa, musikaalista lukutoukkaa, hipimpää sorttia, ala-aste ikäsestä perheen äitiin tai isiin asti, ikkunanpesijää, norsua, mehua, palmua ja muuta. Jokaiselle serkulle on oma serkusnimi ja niillä me yleensä kutsutaan toisiamme. Niistä serkusnimistäkin on jo tehty lempinimiä.. esim mopsi kroksi nore toksu toke ja wiiksu.. Mä oon Moppi. Moi! 

Meillä oli aikoja sitten semmoinen serkustapaaminen. Yhdeksäntenä vuotena peräkkäin. Tänä vuonna Helsingissä, siellä se on ennen ollut 4 kertaa. Serkustapaamisessa kuuluu ainakin katsoa leffa ja samalla tehdä monta peltiä pitsaa, mihin saa heittää itte mitä haluu tomaatista kinkkuun ja kinkusta banaaniin ja banaanista karkkiin. Yleensä siellä sitten tehdään retki jos toinenkin ja mieli on hyvä.

Mulle aina jotenkin tulee kamalan tunteellinen olo suvusta. Ei ne näy kovin paljon mun kotielämässä, mutta ne näkyy varmasti paljon siinä millanen ihminen oon. On niin iso onni että sukulaiset välittää ja tukee, eikä riitele jostain tyhmästä omaisuuden jakamisesta. Jos teillä isona on sitten siskoja ja veljiä ja niitten lapsia niin pliis pitäkää paljon yhtä niitten kanssa. Tai ei tietenkään kaikilla ihmisillä sellainen yhteisolo toimi, kyllä meijänkin sukulaisten kesken on jotain kärhämiä aina silloin tällöin. 

Serkustapaamisessa me käytiin Pihlajasaaressa piknikillä, Sealifessä kattomassa merenalaista eläimistöä, kurkkaamassa parin serkun kotona niitten kämppiä ja sitten tietty katottiin leffa, Miss Farkku suomi tällä kertaa. Oli oikeen onnistunut tapaaminen taas kerran ja ens vuonna sit ST10, täytyy tehdä jotain suurta!! 


Kesäni vakiovaruste on ollut tuo liivi. Pelastanut monet vaate kriisit. Hyvä hyvä liivi!! Ja noi arskat, ihaaaanat mun mielestä. Molemmat löydetty vintage kaupoista Berkust ja Hesast! Ja ei ollu ees liian kalliita, jee voitto voittoooo!
 Pihlajasaari oli hyvä ja rento nähtävyys ja sinne voi tehä tosi mukavan piknik retken jos sää on nättinä ja Helsingissä viettelee aikaa eikä tiedä mitä tekis. Siellä oli pieni grillikatos ja me lämmitettiin pakastimessa olleita jotain minipitsasia tai mitähän ihme sämpylöitä ne olikaan..:) hyvä savuhöyste maku oli sitten niisä mukana!
 Tämä kala käy hakemassa happea pinnalta otsalohkollansa. Näin ite! Aika villi!
 Tämä kala oli vielä villimpi. Ehkä kylmäväreherätteisin kala mitä oon nähnyt... Tommonen jättimäinen matoluikero joka asuu kolossa ja tuli sieltä ulos sitten kurkkaamaan meitä! Tosi, tosi, tosi karmiva...

 Meduusat on hienoja! Ne oli akvaariossa, missä valot vaihteli. Siistin näköstä. Sain koskettaa myös merisiiltä, rauskun munaa, siis ne ei todellakaan oo munan muotosia, vaan semmosia litteitä oudon muotosia.., ja näin hain munan, missä sisällä tapahtui jonkinlaista liikettä, pikkuhaivauva kasvoi siellä!! Se oli ehkä yks hienoin kohta tuolla. Muutenkin oli hullun kiva käydä Sealifessä kun en ikinä ennen ollut, vaikka ei se mitenkään tosi ihmeellinen paikka ole ja sen kiertää äkkiä läpi jos ei jää ihastelemaan pidemmäksi aikaa niitä kaloja ja kilpikonnia. 

 Terveisii siilaiffilaisille!!
 Oli muuten ihan huikkee juttu, kun oltiin lähössä Sealifestä pitsaa paistelemaan takasin kotiin(eli mun tädin taloon, mikä on hyvä talo ja toiminut monessa serkustapaamisessa paikkanamme), niin toi mun Toukka serkku Pohjoiskarjalasta harmitteli että kun ei pääse mihkään huvipuistoon varmaan koko kesänä! Mennään ees yhteen laitteeseen!! Mutta laitelippu maksaa jotakin 7 euroa ja jos kaikki serkut menee laitteeseen siitä tulee aikamoinen lasku. Joten lähettiin lampsimaan kotiin. Lintsin parkkipaikan vieressä on jotakin ihme kukkapuska asetelma hommia ja katoin sitten siitä ohi kävellessä että ranneke, otin sen vaan käteen ja koitin sitä omaan käteen. Liimapinta piti sen paikoillaan ranteessa, joku oli varovasti ottanut sen kädestä pois ja jättänyt jollekkin ohikulkevalle siihen puskaan käytettäväksi. Olin että hei, mennääks koittaa toimisko tää vielä! Mutta me vaan mentiin eteenpäin ja ei käännytty. Sitten olin että ei, nyt me mennään kyllä koittamaan tätä!! Sitten mä ja Toke ja Wiiksu lähettiin takasin päin. Ja voi sitä hauskaa mahassa kutkuttavaa ilon tunnetta kun tein kokeilun ja lintsitätin piipittävä rannekkeentarkastus kone päästi mut sisään! Mulla oli silloin päässä jotain räkää ja se tuntui aivoissa siinä laitteen kyydissä. Toukka pääs pariin laitteeseen ja Wiiksukin yhteen ja sitten me oltiin huippu ilosia ja onnellisia tästä. Ihanaa oli saada tommonen muisto 11-vuotiaalle serkkukaverilleni!!
Vikana päivänä (ST kestää pe-su ja on yhdessä valittu kesäviikonloppu) me mentiin Malminkartanoon Pannarille ja Hernarille syömään pannarii ja hernarii ja käytiin hesan korkeimmassa kohassa, mikä on ihmisen tekemä kukkula. Tuolta kuvasta voitte bongata keskustan. Siellä näkyi tuomiokirkko, lintsi ja muita tunnistettavia kohteita. Aika hurjan suuren näkönen tämä Suomen pääkaupunki vähän kauempaa katsottuna... 

EIPÄ tässä muuta!! 

Öitä nähkää unissanne ötököitä <3:Sini

torstai 1. elokuuta 2013

Maapallon koluamis toiveita

Mä haluan Melbourneen. Niin paljon. Ei haittaa vaikka se on vähän kylmempi kun muut kaupungit Australiassa. Siellä on paljon kulttuuria, kansainvälisyyttä ja varmasti värikästä ihanaa elämää ja ystävällisiä ihmisiä. Ei haittaa vaikka se ei ole semmonen surffiparatiisi välttämättä ja että se on kai aika eurooppalainen paikka. Varmasti oikein kotoisa se minulle olisi ja sinne minä niin suuresti haluaisin!! Siellä menisin ratikalla ja metrolla ja tietäisin pysäkit. Tietäisin kaikkia hyviä menomestoja ja näköaloja ja ruokapaikkoja. Nyyhyyyy.. miten sinne pääsisin..

Meillä oli semmosen isotädin 80-vee paardit ja tässä on nyt auto poseerausta sieltä. Ihanat serkut kroksu ja toksu!








Eilen elin töissä tauolla 5 minuutin tuntuman, jossa halusin Pariisiin. Pariisiin kävelemään pienille kujille baskeri päässä huulet punassa ja sieltä jonnekkin kahvilaan kuppostamaan kaakaota ja croisanttia. Mustahiuksist ukkelit pölöttää pariisia viereisissä pöydissä ja minä oon että hih tämä on kaunis paikka ja nenä ei oo tukossa vaan tuoksuu kukille. Se oli hurja miten tuli semmonen niin super Pariisi olo! Jonain keväänä vois mennä käväsee..=)

Tänään halusin myös rantalomaa jossain etelämmässä Euroopassa. Iskä ja äiti kerto että ne menee talvella kahdeksi viikoksi Teneriffalle, vaihteeks.. Vähänkö oon ilonen kun ne tajusi varata sen matkan näin aikaisin. Mä kyllä aika tiukasti sanoin että HETI pitää varata jos meinaatte saada hyvän paikan ja olin tuima ja vihanen. Koska haluan niille hyvän loman. Ja ne sai hyvän paikan! Vitsit oon ilonen kun ne menee hyvään paikkaan. Vähänkö on myös siistiä että ne menee junalla kohta Kiinaan ja käy jossain Mongooliassa ja tommosissa ihme paikoissa mitkä on mun pään sisäisessä kartassa aika sumeita. Mun täytyy myös päästä, Melbourneen. Tai Sydneyyn. Tai Perthiin. Tai Gold Coastille elämään h2o merenneito elämää..Tai ihan mihin vaan kunhan jonnekkin! Vaikka pienimpään kyläpahaseen käärmeitten keskelle! =(


Onks vähän karuu et on jo elokuu?? No on..herdyli sentään... 

Pusuja ja haleja! Sini