Läksiäiset

Läksiäisten jälkeisenä aamuna tunto oli sellainen että ei, nukun vielä hetken pidemään, ja ei, mulla on kolme kokonaista päivää enää suomessa, ei, en halua jättää niitä ihania ystäviä tänne. Onneks totuus on kuitenkin se, että jokaisella on omia hommia, jotkut lähtee ulkomaille tai suomen sisällä ja toiset käy koulussa tai etsiskelee vaan itteensä ja elämän reittejä. Ja nyt mä oon vaan se joka lEnTää PeSäsTä KirJaiMelliSesTi. Äiti ja isi hyvästeltiin jo lauantaina, kun ne lähti mun töiden aikana junaan kohti Kiinaa. Lähin vaan töihin ja olin et moikka. No oikeesti sanoin vaa et ei ees itketä lähen nyt!! Ja käänsin selän ja käännyin takas ja sit olikin kyyneleet vaan naamalla.. kuvittelin oikeesti ettei itketä.. mutta sellasta se lähtö kuulkaas on!! Elämä muuttuu ja muuttaa, on se sen verran mun mielestä jännää ja pelottavaakin että sillon pitää itkeä vähän. Töissäkin oli vika päivä lauantaina. Se tuntu vaan perhosina mahassa, ei tartte tulla tänne enää ikinä, mut massit tulee elokuulta vielä tilille hehhh.. no ehkä sekin tuntu vähän oudolta ja haikeeltakin.

On oikeesti tosi outo olo. Pitäis pakata ja siivota ja nähä vielä vikan kerran kaikkii ystäviä. Mulla on kaks päivää vaan. Onneksi tänään sain tiedon, etten joudukkaan mennä yksin lentokenttäbussilla lentokentälle ilman minkäänlaisia saatteluita, vaan mut viedään autolla sinne ja vielä rakkaiden sukulaisten saattelemana. 

Mutta nyt niihin läksiäisiimme! Pidettiin ne ulkona radiomäellä, lapsuuteni leikkikentällä, ei lenkkikentälläxD, oli tosi hyvä valinta koska se on loistopaikka ja Laura ja mä molemmat ollaan hengattu siellä paljon. Oli täydellinen sää, ja kaikki ihanat ystävät ympärillä. Hyvää ruokaa ja juomaa ja kaunista luontoa ympärillä. Tosi onnistuneet kemuset, oli ihanaa, kiitos, pidetään takas tulo kemut taas, ootan jo innolla. :) Harmi oli se, ettei oo enään keskikesä ja jo kello ysin aikaan alkaa pimenemään ja kylmenemään oikeesti ja ulkonaolo käy inhottavaksi.  Mutta silloin voi aina onneksi siirtyä sisään ja sisältä siirtyä vielä sunnuntai iltaa viettämään karaoke baariin. Mun niska on muuten kipee, en ees tajunnu et taas hytkytin päätä muka niin paljon, herkkä niska poloinen, aina käy näin. 

 Nyt pitää kohta mennä nukkumaan että voi kohdata huomisen päivän. Ihanaa nähä kavereita, mut kamalaa, se on vika kerta moneen kuukauteen. No, ennen au pairit piti yhteyttä kirjeitse, onneks nykyään on skype ja face ja instagram ja blogit ja lallallaa turha marista, kaikki olette ulottuvillani! 

Hyvää yötä ystävät rakkaat<3:Sini