Serkustappaamisessa

Meillä on semmonen mukava suku. Mukava suku joka pitää yhtä jonkin verran. Luoja antoi hyvät esikuvat niistä mulle elämään. Suvussa on serkkuja, jotka on kunnon kansalaisia (ainakin näin olen aina heistä kuvitellut)ja ystävällisiä ihmisiä. Sellaisia että jokaisesta voisi ottaa elämässä mallia. Jokainen on vähän omanlaisensa persoona, löytyy outoa ja urheilijaa, musikaalista lukutoukkaa, hipimpää sorttia, ala-aste ikäsestä perheen äitiin tai isiin asti, ikkunanpesijää, norsua, mehua, palmua ja muuta. Jokaiselle serkulle on oma serkusnimi ja niillä me yleensä kutsutaan toisiamme. Niistä serkusnimistäkin on jo tehty lempinimiä.. esim mopsi kroksi nore toksu toke ja wiiksu.. Mä oon Moppi. Moi! 

Meillä oli aikoja sitten semmoinen serkustapaaminen. Yhdeksäntenä vuotena peräkkäin. Tänä vuonna Helsingissä, siellä se on ennen ollut 4 kertaa. Serkustapaamisessa kuuluu ainakin katsoa leffa ja samalla tehdä monta peltiä pitsaa, mihin saa heittää itte mitä haluu tomaatista kinkkuun ja kinkusta banaaniin ja banaanista karkkiin. Yleensä siellä sitten tehdään retki jos toinenkin ja mieli on hyvä.

Mulle aina jotenkin tulee kamalan tunteellinen olo suvusta. Ei ne näy kovin paljon mun kotielämässä, mutta ne näkyy varmasti paljon siinä millanen ihminen oon. On niin iso onni että sukulaiset välittää ja tukee, eikä riitele jostain tyhmästä omaisuuden jakamisesta. Jos teillä isona on sitten siskoja ja veljiä ja niitten lapsia niin pliis pitäkää paljon yhtä niitten kanssa. Tai ei tietenkään kaikilla ihmisillä sellainen yhteisolo toimi, kyllä meijänkin sukulaisten kesken on jotain kärhämiä aina silloin tällöin. 

Serkustapaamisessa me käytiin Pihlajasaaressa piknikillä, Sealifessä kattomassa merenalaista eläimistöä, kurkkaamassa parin serkun kotona niitten kämppiä ja sitten tietty katottiin leffa, Miss Farkku suomi tällä kertaa. Oli oikeen onnistunut tapaaminen taas kerran ja ens vuonna sit ST10, täytyy tehdä jotain suurta!! 

Kesäni vakiovaruste on ollut tuo liivi. Pelastanut monet vaate kriisit. Hyvä hyvä liivi!! Ja noi arskat, ihaaaanat mun mielestä. Molemmat löydetty vintage kaupoista Berkust ja Hesast! Ja ei ollu ees liian kalliita, jee voitto voittoooo!

 Pihlajasaari oli hyvä ja rento nähtävyys ja sinne voi tehä tosi mukavan piknik retken jos sää on nättinä ja Helsingissä viettelee aikaa eikä tiedä mitä tekis. Siellä oli pieni grillikatos ja me lämmitettiin pakastimessa olleita jotain minipitsasia tai mitähän ihme sämpylöitä ne olikaan..:) hyvä savuhöyste maku oli sitten niisä mukana!

 Tämä kala käy hakemassa happea pinnalta otsalohkollansa. Näin ite! Aika villi!

 Tämä kala oli vielä villimpi. Ehkä kylmäväreherätteisin kala mitä oon nähnyt... Tommonen jättimäinen matoluikero joka asuu kolossa ja tuli sieltä ulos sitten kurkkaamaan meitä! Tosi, tosi, tosi karmiva...

 Meduusat on hienoja! Ne oli akvaariossa, missä valot vaihteli. Siistin näköstä. Sain koskettaa myös merisiiltä, rauskun munaa, siis ne ei todellakaan oo munan muotosia, vaan semmosia litteitä oudon muotosia.., ja näin hain munan, missä sisällä tapahtui jonkinlaista liikettä, pikkuhaivauva kasvoi siellä!! Se oli ehkä yks hienoin kohta tuolla. Muutenkin oli hullun kiva käydä Sealifessä kun en ikinä ennen ollut, vaikka ei se mitenkään tosi ihmeellinen paikka ole ja sen kiertää äkkiä läpi jos ei jää ihastelemaan pidemmäksi aikaa niitä kaloja ja kilpikonnia. 

 Terveisii siilaiffilaisille!!

 Oli muuten ihan huikkee juttu, kun oltiin lähössä Sealifestä pitsaa paistelemaan takasin kotiin(eli mun tädin taloon, mikä on hyvä talo ja toiminut monessa serkustapaamisessa paikkanamme), niin toi mun Toukka serkku Pohjoiskarjalasta harmitteli että kun ei pääse mihkään huvipuistoon varmaan koko kesänä! Mennään ees yhteen laitteeseen!! Mutta laitelippu maksaa jotakin 7 euroa ja jos kaikki serkut menee laitteeseen siitä tulee aikamoinen lasku. Joten lähettiin lampsimaan kotiin. Lintsin parkkipaikan vieressä on jotakin ihme kukkapuska asetelma hommia ja katoin sitten siitä ohi kävellessä että ranneke, otin sen vaan käteen ja koitin sitä omaan käteen. Liimapinta piti sen paikoillaan ranteessa, joku oli varovasti ottanut sen kädestä pois ja jättänyt jollekkin ohikulkevalle siihen puskaan käytettäväksi. Olin että hei, mennääks koittaa toimisko tää vielä! Mutta me vaan mentiin eteenpäin ja ei käännytty. Sitten olin että ei, nyt me mennään kyllä koittamaan tätä!! Sitten mä ja Toke ja Wiiksu lähettiin takasin päin. Ja voi sitä hauskaa mahassa kutkuttavaa ilon tunnetta kun tein kokeilun ja lintsitätin piipittävä rannekkeentarkastus kone päästi mut sisään! Mulla oli silloin päässä jotain räkää ja se tuntui aivoissa siinä laitteen kyydissä. Toukka pääs pariin laitteeseen ja Wiiksukin yhteen ja sitten me oltiin huippu ilosia ja onnellisia tästä. Ihanaa oli saada tommonen muisto 11-vuotiaalle serkkukaverilleni!!

Vikana päivänä (ST kestää pe-su ja on yhdessä valittu kesäviikonloppu) me mentiin Malminkartanoon Pannarille ja Hernarille syömään pannarii ja hernarii ja käytiin hesan korkeimmassa kohassa, mikä on ihmisen tekemä kukkula. Tuolta kuvasta voitte bongata keskustan. Siellä näkyi tuomiokirkko, lintsi ja muita tunnistettavia kohteita. Aika hurjan suuren näkönen tämä Suomen pääkaupunki vähän kauempaa katsottuna... 

EIPÄ tässä muuta!! 

Öitä nähkää unissanne ötököitä <3:Sini